Kaunis Capu

Heippa!

Otettiin kerran Ainon kanssa Capusta kuvia. Ori on tosi nätti ja helppo kuvattava värinsä ansiosta. Eli pieni kuvapostaus tästä tulee. Kuvaaja oli Aino ja minä pitelin ponia ja yritin saada sen pysymään aloillaan.

Joissain kuvissa mulla oli epätoivoiset piiloutumis yritykset, mutta ei kovin hyvin onnistunut. 

Capu on niin nätti!

Elikkäs siis tälläinen pieni kuvapostaus oripojasta. Huomenna eli 20.8 on mulla ja Ainolla ratsastus taas ja päätettiin vaihtaa täksi kerraksi ratsuja. Eli mitä se tarkoittaa? Sitä, että Aino menee Capulla ja minä Talyalla.
Olen Talyalla kerran mennyt ja se ei viimeksi mennyt kovin hyvin. Talya on varmasti tosi kiva, mutta hyvin menevä ja eteenpäin liikkuva, joka on kyllä ihan hyvä juttu. Mä oon vaan aina mennyt rauhallisilla ja hieman laiskoillakin hevosilla, joten onhan se nyt aika erillaista mennä hevosella, jota ei tarvitse kauheasti käskeä. Mutta hyvä on kuitenkin jos oppisi menemään monenlaisilla hevosilla. Lähden siis hyvillä mielin kokeilemaan Talyaa :)

Siiri♥

Viime aikojen ratsasteluita

Moikka!

Ollaan kuvailtu tässä parin viikon aikana ahkerasti toistemme ratsastuksia, joten kuvia on kertynyt nopeampaa tahtia kuin olen jaksanut kirjoitella postauksia, joten kokosin kaiken materiaalin tähän yhteen postaukseen, laiska kun olen.

Joskus viikkoja sitten kesän alussa menin Talyalla pienoista puomitehtävää, johon kuului kaksi puomia muistaakseni neljän laukan välein pitkällä sivulla ja kaksi puomia keskiympyrällä keskihalkaisijan suuntaisesti. En muista paljoa kunnolla, koska kerrasta on kuitenkin useita viikkoja, mutta muistaakseni Talya oli ihan okei, ei mitenkään erityisen hyvä, mutta ei huonokaan. Ongelmia oli lähinnä pidättävien apujen kuuntelemattomuudessa eli poni ei olisi aina halunnut pysähtyä tai edes siirtyä käyntiin ravista. Pari ihan välttävää pysähdystä puomien väliin ravista tuli, ja lopputunnista ponskeli rupesi olemaan jo mukavan rento.

Muutamia viikkoja sitten myös hyppäsin Talyalla pieniä ristikoita, mikä oli mukavaa vaihtelua ja todella kivaa pitkän tauon jälkeen. Ponskikin tuntui tykkäävän ja hyppeli reippaasti pienten esteiden ylitse. Olimme laittaneet pitkälle sivulle kaksi ristikkoa muutaman laukka-askeleen välein, ja keskihalkaisijalle yhden puolikkaan kavaletin. Tulin ristikoita alkuun ravissa ja Talski meni aina ensimmäisen esteen kiltisti, mutta kiersi sen seuraavan. Oikeaan kierrokseen meni muistaakseni paremmin ja muutaman onnistumisen jälkeen rupesin tulemaan tehtävää laukassa. Talya eteni reippaasti ja tehtävä rupesi onnistumaan paremmin, kiertoja ei tullut enää kuin muutamia. Lopputunnista oikeaan kierrokseen tullessani ponski ei jaksanut enää nostaa takajalkojaan tarpeeksi jälkimmäisen esteen kohdalla, joten jälkimmäinen este tipahti useita kertoja. Hetken käveltyämme kokeiltiin uudestaan ja päästiin puhtaasti yli molemmista. Oli todella mukavaa hypätä, vaikkakin pieniä, pitkästä aikaa. Hypyistä ei valitettavasti ole mitään materiaalia, koska emme saaneet kuvaajaa paikalle.

Pari viikkoa sitten sain raahattua kaverin kuvaamaan myös Pullavan tallille, kun yleensä käyn sen luona yksikseni. Alunperin tarkoitukseni oli hypätä vähän, mutta se valitettavasti estyi, joten menin vain ihan tavallisesti sileällä. Tein jotain ihan tavallisia tehtäviä, paljon ympyröitä ja voltteja, joita oli mukava tehdä ylimääräisen silmäparin valvoessa ja muistuttaessa virheistä. Kokeilin myös pari pätkää väistöä keskihalkaisijalta uralle, mikä onnistuikin paljon odotettua paremmin ja Pulla astui hyvin ristiin molemmilla jalkapareilla. Pulleron laukka on vielä melko neliömäinen ja sen on joskus vaikea jatkaa laukkaa pidempään, kuitenkin laukka nousi hyvin molempiin kierroksiin ja jatkuikin reippaasti kulman yli. Pulla oli kokonaisuutena oikein kiva ja pehmeämpi kädelle kuin ennen.

Parisen viikkoa sitten kokeilin ensimmäistä kertaa Talyalla ratsastusvyötä, jota olin ennen kokeillut Gipsyllä. Vyöllä meneminen tuntui ensin aika jännältä ja varsinkin Talskin kiihdyttäessä ravissa tuntui, että kaadun taaksepäin ja en pysy ollenkaan liikkeissä mukana. Itse Talya ei tuntunut vyöllä mitenkään erilaiselta, se oli oma reipas itsensä. Tein jotain ihan perusjuttuja, en sen tarkemmin muista, koska tästäkin kerrasta on se muutama viikko... Ratsastusvyö on ihan kivaa vaihtelua, mutta esimerkiksi satulan korvikkeeksi siitä ei minun mielestäni ole, koska siinä joutuu istumaan niin takana, että ratsastusasento kärsii.

Postauksia on lisää suunnitteilla ja minulla ainakin on monia kirjoittamattomia luonnoksia. Ensi viikolla ei luultavasti tule kuitenkaan uusia postauksia kummankaan aloitteesta, koska olemme molemmat Helsingissä leireilemässä. Palataan asiaan leirin jälkeen.

Kiitos, kun luit. :)

Aino♥

Blogin aloitus

Moi kaikki!

Tätä blogia pidämme me, kaksi kaverusta, Siiri ja Aino. Meillä molemmilla oli ennen omat blogit, mutta päätimme yhdistää voimamme ja perustaa yhteisen blogin, jonka ansiosta postauksia ja juttua tuleekin toivottavasti tavallista tiheämpään tahtiin. Käymme ratsastamassa samalla tallilla ja blogi tuleekin olemaan melko ratsastuspainoitteinen. Tässä ensimmäisessä postauksessa kerromme vähän asioista, jotka luultavasti tulevat tässä blogissa esiintymään.

Siiri & Aino

Russponiori Smedjans Dacapo, tutummin Capu, jolla menin jonkun verran sen ollessa vähän kokemattomampi.

Kerron nyt alkuun jonkun verran ratsastustaustastani.

Aloitin ratsastuksen ollessani kahdeksanvuotias Husön ratsastuskeskuksessa ja ratsastin siellä noin puolitoista vuotta, mutta jouduin lopettamaan siellä, koska muutin Helsingistä Jyväskylään. Etsin pitkään hyvää tallia Jyväskylästä, mutta sellaista ei meinannut löytyä. Lopulta päädyin tunneille islanninhevostalli Reykhestariin, mutta päätin vaihtaa tallia oltuani siellä suunnilleen vuoden.

Siirin hoitoponi, tamma Silkki Rumpu

 Rupesin käymään Ratsutalli Piruetissa, josta tuli vuosien kuluessa minulle erittäin rakas paikka. Alkuun olin vain pieni ja arka aloittelija, vaikka olin ratsastanut jo kolmisen vuotta. En osannut edes varustaa hevosta yksin, mutta kun Siiri alkoi käymään kanssani samalla tallilla, rohkaistuin ja aloin oppimaan kunnolla asioita. Piruetista sain ensimmäiset, ja tähän mennessä ainoat, hoitohevosenikin. Ensin sain Aatun, ihanan, rauhallisen lämminveriruunan, jonka kanssa sain opetella rauhassa ja kokea onnistumisen elämyksiä. Siitä tuli minulle todella tärkeä ja se oli ensimmäinen hevonen, johon oikeasti kiinnyin. Otin myöhemmin myös toisen hoitohevosen, luonteeltaan hieman omalaatuisen tilastohevosruuna Casparin. Vuosien vieriessä tykästyin Piruettiin aina vain enemmän ja sain tutustua moniin uusiin hevos- ja ihmispersooniin. Opin tuntemaan hevoset aina vain paremmin ja koin niiden kanssa unohtumattomia hetkiä, joita ikävöin tälläkin hetkellä. Piruetti joutui kuitenkin lopettamaan toimintansa ja hevoset myytiin, kuka minnekin. Piruetista riittäisi juttua vaikka kuinka paljon, mutta yritin kirjoittaa asian tähän mahdollisimman tiiviisti. Joskus vielä kirjoitan Piruetista kokonaisen postauksen.

Ponitamma Piu Bella, jolla ratsastin paljon viimeisinä kuukausina

Caspar eli tutummin Cassu

Minä ja Aatu vuoden 2013 alussa

Siirin kanssa etsimme kauan hyvää tallia, joka olisi tarpeeksi lähellä, melko halpa, hyvä opetus ja siellä olisi kivat hevoset ja hyvät tilat. Kävimme kokeilemassa pariakin paikkaa, mutta eniten pidimme Äänekoskella sijaitsevasta tallista, josta voi vuokrata hevosta eli ratsastaa siis itsenäisesti. Äänekoski on kaukana, mutta meidät vakuutti paikan rauhallisuus ja hevoset, jotka ovat suurin osa upeita irlannincobeja. Aloitin vuokraamaan Gipsy nimistä tammaa ja vuokrasin sitä melko säännöllisesti vajaan vuoden ajan, kunnes järjestelyt muuttuivat ja rupesin vuokraamaan Talyaa, meneväistä irlannincobtammaa, joka on yksi vakioesiintyjistä tässä blogissa.

Olimme Siirin kanssa 2013 kesällä leirillä Pykälämäen Tilalla, jossa leirihoitsunani oli FWB tamma Lady Paris

Olen tässä hiljattain ruvennut vuokraamaan myös erästä suomenhevostammaa, jonka talli sijaitsee Toivakassa, eli käyn tällä hetkellä kahdella eri tallilla. Tamma, nimeltään Tähti-Naamio, on  entinen ravuri, joten se ei osaa vielä paljoa mitään. Ratsastelen sillä rennosti ja tavoitteena oli saada jäykkyyttä pois ja takaosaan enemmän voimaa. Siitäkin tulee varmasti vielä juttua blogiin.

Tähti-Naamio, lempinimeltään Pullava

Omistan siis vielä kaksi gerbiiliä, joiden nimet ovat Omppu ja Alaska. Niiden emo, Muru, kuoli tammikuussa sydänkohtaukseen ollessaan vasta kahden ja puolen vuoden ikäinen. Omppu ja Alaska eli Alli ovat samasta poikueesta eli ne ovat olleet koko ikänsä yhdessä ja ne ovat tällä hetkellä vajaat kaksi vuotta vanhoja. Alli on väriltään lilac patched eli se on violetehtava valkoisilla merkeillä, vaikka se näyttääkin melkein valkoiselta. Omppu taas on black patched, jolloin sen pohjaväri on musta. Heidät on ostettu ihan eläinkaupasta ja he ovat olleet minulla tällä hetkellä noin puolisentoista vuotta.

Ompun "rakennekuva"

Vasemmalla Alaska ja oikealla jo edesmennyt Muru

Kamerana minulla toimii Canon eos 40D, jolla otan suurimman osan kuvistani.

Aino♥

Heippa!
Olen blogin toinen kirjoittaja ja nimeltäni Siiri. Harrastuksiini kuuluu pianonsoitto ja cosplay, mutta kaikkein tärkein on ratsastus. Ratsastusta olen harrastanut noin 5 vuotta ja taitoni opin Ratsutalli Piruetissa, joka valitettavasti lopetti. Ennen Piruettia ehdin käydä ratsastuskoulu Suit-silassa ja islanninhevostalli Reykhestarissa.
Niinkuin Aino yläpuolella kirjoitti niin käymme  yksityistallilla vuokraamassa eli ratsastamassa itsenäisesti ilman opetusta. Itse vuokraan Russponi oria Smedjans Dacapoa eli lyhyemmin Capua. Capu on  vuonna 2011 syntynyt ja hyvin hyvätapainen ikäisekseen oriksi. Ratsuna Capua voisi kuvailla kiltiksi ja kuuntelevaiseksi.

Capu

Aluksi vuokrasin Shetlanninponi tammaa Saaraa, jota vuokrasin vajaan vuoden, mutta poni pääsi vihreille laitumille kaviossa olleen vaivan takia. Saaran jälkeen vuokrasin myös Gipsy tammaa, mutta Gipy muutti talliltamme pois.

Saara

Kotoani löytyy myös karvaisia ja limaisia kavereita. Kolme maatiaiskissaa Nöpö, Nipsu ja Muru sekä Gordoninsetteri Sumu. Minulla omassa huoneessani asustaa tällähetkellä kolme lehtokotiloa.  Lemmikeistäni tulee varmasti juttua jossain vaiheessa.

Sumu

Muru

Nipsu

Nöpö

Ratsastin  Ratsutalli Piruetissa noin 3 vuotta. Aluksi kävin yksin tunneilla, mutta siirryin samalle tunnille Ainon kanssa. Piruetissa aloitin hoitamaan kipakkaa ponitamma Silkki Rumpua. Silkki oli hyvin rakas minulle ja on opettanut minut olemaan pelkäämättä hevosten kanssa. Tällä tarkoitan enemmänkin hoitotilanteissa, sillä kuten jo kerroinkin Silkki välillä kipakka ja hampaitaan näytelevä ponitamma. Aluksi ponia pelkäsin ja en varsinkaan karsinassa sitä uskaltanut harjata, vaan siirsin sen aina pesupaikalle. Kuitenkin kerran täytyi minun harjata poni karsinassa ja siitä se sitten lähti. Lopetin välittämisen Silkin uhkailuihin. Lopulta en pistänytkään sitä pesupaikalle, kun vain harvoin.
Silkistä ehti muodostua mulle hyvin tärkeä ja suru oli kova, kun kuulin, että oli ponimuori lähtenyt vihreille laitumille. 
Minullekkin Piruetista muodostui hyvin tärkeä ja rakas paikka. Hyviä muistoja ehti tulla runsaasti, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Olen kuitenkin hyvin onnellinen siitä, että Aino ja minä siellä  kävimme.

Silkki Rumpu ♥ 

Kamerani on Canon PowerShot SX40 Hs, jolla suurimmaksiosaksi kuvaamme videot.

Eli Blogi kertoo meidän kahden tytöntylleröisen hevosharrastuksesta ja varmastikkin muistakin eläimistä saattaa juttua putkahdella. Toivon, että tämä yhteinen blogimme selviäisi hengissä ja postauksien tulotahti ei olisi kovin pitkä ja postaukset olisivat kiinnostavia. Moikka moi!

Siiri♥